Vuoden 2017 varsinainen sukukokous 1.7.2017 Hyrynsalmella

Vuoden 2017 varsinainen sukukokous pidetään lauantaina 1.7.2017,

paikkana Kemppaalan maatilalomat, ent. Luvan koulu, Kypärävaara, Hyrynsalmi

Tarkempi aikatalu ja ohjelma julkaistaan myöhemmin.

Kypärävaaralla on eletty vahvaa ja vaiherikasta elämää aina 1600-luvulta lähtien. Vaaran asutus on kärsinyt sotien tuhot kaksi kertaa, vuosina 1716 ja 1944. Asutus on kuitenkin aina rakennettu uudelleen, niin myös Luvankylän perinteikäs kyläkoulu, jossa opintietään kävi parhaimmillaan yli sata oppilasta. Kylän väkeä elättäneet tervanpoltto ja savotat ovat vaihtuneet aikojen kuluessa maanviljely- ja palveluelinkeinoihin. Vanhoista ajoista muistuttavat muun muassa vanhat aitat ja vaaraa kiertävä kiviaita.
 
 
Kokousvieraille majoitusta tarjoaa Kemppaalan Maatilalomat ja Tololan Lomat.
 
Tololan Lomat/Jorma Kemppainen tarjoaa kaikille kokoukseen osallistujille maksutta savusaunan ja jatkuvalämmitteisen saunan lauantai-iltana. Katso video.
 
 

Majoituksen yhteydenotot ja varaukset

Kemppaalan maatilalomat

Eskolantie 3, 89400 Hyrynsalmi

Tilan isäntä Esa Kemppainen
050 546 8260
esa.kemppainen(a)hyrynsalmi.net

 

Tololan Lomat

Tololantie 8, 89400 Hyrynsalmi

Talon emäntä Riitta Väisänen

Puhelin: +358400 461 005
Sähköposti: riitta.vaisanen@vjk-group.fi

Talon isäntä Jorma Kemppainen

Puhelin: +358400 838 031
Sähköposti: jorma.kemppainen@vjk-group.fi

Puheenjohtajan tervehdys

Kuluva vuosi on jo ehtinyt kesän kynnykselle. Sukuseuratoiminnan kannalta katsottuna talvi oli jokseenkin hiljainen. Yhteydenottoja omien sukuhaarojen ja suvun selvittämiseksi on tullut ja olemme antaneet niihin apuamme. Kiinnostusta asiaan on.

Mieslahdessa Kainuun Opistolla olimme järjestämässä sukuseurojen edustajille ja muutoin asiasta kiinnostuneille sukututkimukseen liittyen tilaisuutta, jossa luennoitsijoina olivat professori Juha Pentikäinen ja DNA-tutkija Anne-Margit Stranius. Siinä yhteydessä oli myös paikalla olleiden sukuseurojen neuvottelu. Sen aiheina olivat yhteistyön, tiedottamisen ja toiminnan kehittäminen. Sovimme vuosittaisista tapaamisista ja tiedottamisen parantamisesta. Eli pidämme toisemme ajan tasalla.

Tulevaa kesää koskien meillä on odotuksia ja suunnitelmia. Vuosikokouksessamme Suomussalmella viime heinäkuussa sovimme, että teemme yhteisen kesämatkan. Varsinaisia esityksiä matkaa koskien emme saaneet. Niinpä hallituksessa sovimme matkan järjestämisestä Puolangan Askanmäen kesäteatteriin ke 20.7.2016. Siellä on esityksenä "Sitä saa mitä tilaa". Puitteet ovat hienot. Vanha perikainuulainen pihapiiri ja historiaan liittyy "Kauniin Kaijan" tarina. Katsomo on katettu. Matkan yhteydessä on hyvä keskustella tulevasta toiminnastamme.

Bussi lähtee Kajaanista klo 11.30. Reitti kulkee Kontiomäen-Ristijärven-Hyrynsalmen-Lylyjärven-Kempasvaaran-Aittojärven kautta. Toivon mukaan tapaamme siellä myös niitä joille yhteismatka ei ole mahdollinen.

Aika rientää nopeaan ja vuoden päästä on taas varsinainen vuosikokouksen aika. Kehotan jäseniä valmistautumaan siihen. Ensinnäkin missä vietämme en ja miten jatkamme eteenpäin. Seuraava vuosi 2018 on juhlavuotemme, kun yhdistyksemme täyttää 30 vuotta. Siihen on syytä varautua hyvissä ajoin. Sitten vielä muistutuksena, että sukukirjojamme ja muita tuotteitamme on runsaasti varastossa. Niitä olisi hyvä saada myytyä, sillä toimintamme kaipaa tuloja.

Matti Kemppainen
puheenjohtaja

Yhteismatka Laatokan ja Äänisen risteily 21.-26.7.2014

Risteilyllä mukana olleita sukuseuralaisia, vasemmalta lukien Martti Kemppainen, Sirpa ja Lasse Hyvönen, Matti Kemppainen, Martta Kemppainen, Leena Kärki ja Kaija Heiskanen.

Kemppaisia Äänisen kesäristeilyllä 21.-26.7.2014

- Hieno matka, sanoivat kaikki mukana olleet.

Matkamme alkoi ”keräilyerillä”, jossa bussit eripuolilta Suomea suuntasivat matkansa kohti Viipuria ja Pietaria. Meidän bussi (nro 3) lähti Kiasman edestä aamuvarhaisella ja sieppasi mukaansa kanssamatkustajia Porvoosta ja Kotkasta. Viisumihakemukset piti jättää passien kera jo kuukausi ennen matkaa.

Matka Pietariin sujui rutiininomaisesti. Rajamuodollisuudetkin hoituivat joustavasti. Meidän bussi pysähtyi Pietarissa noin tunnin verran hotelli Moskovan edessä. Tutustuimme lähiympäristöön, jota oli kunnostettu vanhaa kunnioittaen.

Laivaterminaaliin Nevan rannalle oli vielä noin 10 km, jossa sitten tapasimme muut risteilylle lähteneet. Risteilyaluksemme nimi oli m/s Shahskov, jonne pääsimme ”lävistämällä” pari muuta laivaa.

Laukkuja ei tarvinnut itse viedä laivaan, vaan sitä varten oli kantajat.

Laivaan sanottiin mahtuvan matkustajia 250. Risteilyporukkaa lienee ollut noin 200.

Päivä oli jo ehtinyt kallistua illan puolelle, kun majoituimme hytteihin.

Minun hyttini sijaitsi laivan oikealla puolella, joten rantamaisema lipui vasemmalta oikealla. Matille oli sattunut viereinen hytti.

Laiva ja Hytit olivat erittäin siistejä. Niissä oli suihkulla varustettu WC ja iso avattava ikkuna, josta karjalaisen suven tuoksujen annettiin tulvahdella hytteihimme. Hytit siivottiin perin pohjin jokainen päivä. Henkilökunta oli hyvin ystävällistä ja osaava.

Emme olleet Nevalla yksin. Tällaisia risteilyaluksia kerrottiin olevan noin 200 kpl ja lisäksi hyvin runsas määrä rahtiliikennettä. Liikennettä oli Vienan merelle ja Mustalle merelle saakka.

Joen varrella oli uutta ja vanhaa teollisuutta ja asutusta. Ajassa olimme siirtyneet Moskovan aikaan, eli tunti aikaisemmaksi.

Laivamatkan alkuun kuuluivat bussimatkan aikana lommahtaneiden vatsanahkojen virittely rintaa kohottaviksi. Tätä varten ryhmityimme pöytiin. Meidän poppoo jäi tietenkin lähelle ruuan ja juoman jakopistettä, ettei hyvää ruokailuaikaa kuluisi sen kanteluun.

Matti ja Kaija joutuivat valitsemaan ikkunapaikat, kun muuta ei tarjottu.

Käytävälaidan paikat täytti pariskunta Himangalta, joilla oli hämäläiset sukujuuret. Juuret ei tuntunut haittaavan rouvan riemukasta risteilykeskusteluun osallistumista. Aina en ollut aivan varma siitä, että meidän savolaistunut sanailumme ymmärrettiin oikein.

Heräsimme ensimmäiseen matka-aamuun Laatokan laimeilla laineilla.

Kesäaamu näytti herkimmät helteisen päivän hetkensä.

Shortseihin pujahtaminenkin tuntui tukahduttavalta aamutoimelta.

Aamupalat nakattiin naamaan jo heti seitsemältä ja sitten mukaan matkanjärjestäjän ohjelmiin ja kulttuurinähtävyyksien kummasteluun.

Visiitit luostareihin, museoihin ja kyliin toivat tunnelmaa ja pohdittavaa elämänmenosta ennen ja nyt. Merkille pantavaa oli, että museot eivät olleet niin ”kuolleita” kuten meillä.

Päivisin oli ohjelmassa myös asiapitoisia luentoja seudun historiasta ja iltaisin saatiin kuulla Eino Grönin tuttua tangoääntä.

Viimeiselle illalle oli järjestetty syntymäpäiväsankareiden huomionosoitukset, joita sankareita meidän ryhmässä oli kaksi. Tilaisuuden kiitososuuden lauloi julki Matin mainio ääni.

Parhainta kiitosta sai kuitenkin osakseen illan kruunannut Matin mukaansa tempaava hurmaava musikaaliesitys sekä pari muuta laulua pianobaarissa.

Kiitos meidän ryhmälle mukanaolosta. Enempikin Kemppaisia olisi mahtunut mukaan.

Varsinaisten elämyksien ja tunnelmien kertominen ei valitettavasti mahdu tähän meidän pieneen julkaisuumme.

Matkaa muistellen

Martti Kemppainen

Kainuulaiset sukuseurat kokoontuivat Mieslahteen

Viihdyttävimmän tervehdyksen tapaamiseen toivat Oikariset musiikkinumerollaan.

Syyskuisena viikonloppuna Kainuun Opistolle Paltamon Mieslahteen oli kokoontunut joukko vanhoista käsialoista ja sukuseuratoiminnasta kiinnostuneita. Kainuun Opistolla järjestettiin vanhojen käsialojen kurssi, jossa Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys ry:n toiminnanjohtaja Kari-Matti Piilahti perehdytti sukututkijoita 1800-luvun alkupuolen ja 1700-luvun kirjoitustapaan ja asiakirjojen tulkintaan.

Samassa yhteydessä järjestettiin 15.9.2013 kainuulaisten tai kainuulaistaus-taisten sukuseurojen yhteistapaaminen. Aloite sukuseurojen yhteistapaamiselle heräsi Kemppaisten sukuseura ry:n ja Kainuun Opiston edustajien keskuudes-sa. Harras toive oli, että edes muutama sukuseura olisi kiinnostunut osallistumaan tapaamiseen. Mutta sunnuntai-aamuna oli käsillä positiivinen ongelma – tapaamisen suosio yllätti järjestäjät ja saatoimme todeta vain, että olimme varanneet aikaa aivan liian vähän. Lähes parikymmentä sukuseuraa oli valmis-tautunut esittelemään toimintaansa ja useat sukuseurat olivat lähettäneet tapaamiseen useamman edustajan delegaation.

Tervehdyksensä tilaisuuteen toi myös Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys ry:n toiminnanjohtaja Kari-Matti Piilahti.

Tapaamisen tarkoituksena oli tutustua toisiimme ja samalla pohtia mahdolli-suuksia sukuseurojen väliseen yhteistyöhön Kainuussa. Sukuseurojen esittelyn yhteydessä havaitsimme, että monet asiat yhdistävät ja samat uhkat, tai ainakin haasteet koskettavat meitä kaikkia. Sukuseurat järjestävät monenlais-ta toimintaa, mutta keskeisimmät lienevät sukukokoukset ja –tapaamiset sekä sukutiedon ja –perinteen ylläpitäminen. Lähes jokaisella sukuseuralla oli yksi tai useampia sukukirjoja. Poikkeuksetta haasteellisemmaksi koettiin uusien aktiivisten toimijoiden ja erityisesti nuorten aikuisten saaminen mukaan suku-seuratoimintaan. Toiminnan jatkuvuuden edellytyksenä on, että sukuviesti-kapula siirtyy aina eteenpäin. Paljon kysymyksiä aiheuttaa myös lainsäädännön ja viranomaiskäytäntöjen tiukkeneminen henkilötietoja koskevan tiedon keräämisessä ja julkaisemisessa. Vastausta vaille jäi kysymys, voiko tulevai-suudessa enää julkaista sukukirjaa ainakaan siinä laajuudessa kuin aikaisem-min. Ja miten julkaistaan jo kerätty tieto, jos jatkossa henkilötietojen osalta vaaditaan nimenomainen suostumus tiedon julkaisemiselle. Suku- ja perinne-tiedon keräämisen ja julkaisemisen ei tahdota loppuvan, ja siksi toivottavaa olisi, että sukuseurat voisivat ilman suuria vaikeuksia jatkossakin toimia paikallisen historian tallettajina ja julkaisijoina.

Sukutapaamisessa nostettiin esille ajatus myös sukuseurojen osallistumisesta Helsingissä 13.–15.6.2014 järjestettävään Kainuun Senaatintorilla –tapahtumaan. Tapahtuma on osa Helsinki-viikon ohjelmaa ja mahdollisuus maakuntien yrittäjille ja yhteisöille tarkoitettu myynti- ja markkinointitapahtuma. Senaatintorille on lähdössä Kainuusta useita sukuseuroja, joten pääkau-punkiseudulla tarjoutuu ainutlaatuinen tilaisuus tulla etsimään omia sukujuuria ja tapaamaan mahdollisesti sukulaisia.

Senaatintorilla mukana ovat mm. Sukuseura Moilaset, Heikkisten sukuseura (Kainuun osasto), Kemppaisten sukuseura, Oikaristen sukuseura, Määttä Sukuseura, Eskil Piira sukuseura, Huotarien Sukuseura, Sukuseura Keränen sekä Kuhmon kotiseutuyhdistys.

Teksti: Riitta-Liisa Kemppainen ja Matti Kemppainen